Häähumua
Jostain kumman syystä on tuttavapiirissäni menossa hääbuumi. Jos ei olla itse menossa naimisiin, niin sitten joku tutuntuttu on tai muuten vain asiasta on kiva puhua. Luulisi tällaisen keskustelun kuuluvan keväälle, jolloin hormonitkin hyrrää, mutta tässä tapauksessa ei niin ole käynyt. Suunnitelmissa on siis kirkkohäitä, jäisiä hääelämyksiä Lapissa, maistraattivihkimisiä ja kotisiunaamisia. Jokaiselle jotakin.
Ihan yhtä paljon on suunnitelmissa häämatkoja: yksi haluaa etelän lämpöön, turkoosin veden ja valkean hiekan äärelle kauas kaikista ihmisistä. Tyypillisin haavekuva lienee se, kuinka vastavihitty hääpari kävelee rannalla käsi kädessä tai katselee ilta-auringossa siintävää merta ylhäisessä yksinäisyydessään omistautuen vain toisilleen kenenkään häiritsemättä.
Toinen sitten taas haluaakin kaupungin vilinään, ihmismassojen keskelle. Olen kuunnellut suunnitelmia luistelusta Central Parkissa New Yorkissa, bilettämisestä Lontoon klubeilla ja kapuamisesta Eiffel-torniin Pariisissa. Toki Suomen Lappiakin on mainittu ja mikä sen mukavampaa kuin käpertyä oman kullan kainaloon ja tuijottaa takkatuleen erämökissä pakkasen paukkuessa ulkopuolella.
Näiden keskustelujen pohjalta ryhdyin sitten miettimään, millaiset häät ja millaisen häämatkan itse haluaisin.
En ole koskaan ollut suurien juhlien ystävä ja mielestäni häiden perimmäinen tarkoitus unohtuu, jos juhlahumu vie kaiken huomion. Eikös se peruslähtökohta kuitenkin ole, että kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa ja lupaa elää toistensa kanssa hamaan loppuun asti. Ja näin toisen kierroksen naimisiinmenijänä arvostan ehkä juuri tuota perimmäistä viestiä enemmänkuin kuin järjestelyjä sen ympärillä
Joten itse siis suosin enemmän pieniä, intiimejä tilaisuuksia vain muutaman läheisimmän läsnäollessa. Voisin aivan mainosti kuvitella jopa meneväni naimisiin ulkomailla. Nykyäänhän järjestetään paljonkin matkoja, joissa matkatoimisto auttaa muodollisuuksien kanssa ja paikallinen oikeusviranomainen suorittaa vihkimisen kohteessa. Ja niille, jotka nyt toteavat, että liittyyhän naimisiin menoon paljon muutakin kuin vihkiminen: on pukua, hiuksia, kukkia, ruokaa yms. totetan, että toki matkatoimisto auttaa sitten muidenkin juhlajärjestelyjen kanssa.
Unelmahääni tapahtuisivat jonkin pienen italialaiskylän maistraatissa tai siellä valkoisten rantojen ja turkoosien vesien luona jollain Intian valtameren saarella. Paikalla olisi avokin lisäksi – ja hänen on siellä syytä olla jo ”virkansa” puolesta – vain tyttäreni. Pakolliset kaksi todistajaakin voivat olla paikallisia. Vihkimisen jälkeen syötäisiin hyvä ateria ja vietettäisiin aikaa yhdessä kiireettä ja ilman ulkopuolista stressiä. Näin itse vihkimiseen voisi liittää vaivattomasti häämatkan ja kaikki tapahtuisi ilman turhaa hösäämistä ja panikointia. Kotona voi sitten järjestää epävirallisemmat juhlat sukulaisille ja ystäville ja ilmoittaa sivulauseessa, että tulipa tällainenkin tempaus tehtyä.
Jokaisella on unelmansa ja toiveensa. Yksi tykkää suurista prinsessajuhlista, toinen teemabileistä ja kolmas yksinkertaisesta ja pelkistetystä tapahtumasta. Onneksi jokaiselle löytyy jotakin nykypäivänä!
Joten tällaisiin ruusunpunaisiin häätunnelmiin tällä kertaa!
Jonna
