Huh kiirettä!
Johan on ollut alkuvuosi! Kiirettä on piisannut ja monet viikonloputkin ovat menneet enemmän tai vähemmän työaiheisissa kuvioissa. Tätä blogiakaan en ole ehtinyt päivittämään sitten uuden vuoden!
Matkamessuilla katselin kadehtien erilaisia kohteita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja mietin, kuinka mukavaa olisi niihin tutustua. Mutta miten tällainen perheellinen ihminen, jonka päivätyökin parhaimmillaan venyy pikkutunneille ja viikonloppuihin ehtisi vain käymään jossakin. Kateellisena kuuntelin lapseni ystävien äitejä, jotka kiertävät risteilyjä, kylpylöitä ja Euroopan metropoleja.
Joten otin itseäni niskasta kiinni! Päätin, että joka viikko on tutustuttava johonkin kohteeseen ja huomasin, että ihan läheltäkin löytyy tosi mielenkiintoisia kohteita. Milloinkas kävit viimeksi oman asuinpaikkakuntasi kotiseutumuseossa? Tai paikallisessa teatterissa?
Nämä visiitit eivät yleensä kestä kuin parisen tuntia, mutta antavat aina jotain uutta ajateltavaa ja virkistävät edes hetkeksi. Itselleni kokemus oli ihan peruskiertoajelu Helsingissä. Vaikka olen tässä pääkaupungin kupeessa asunut suurimman osan elämääni ja luulin Helsingin tuntevani, oli hauskaa huomata, miten paljon uutta tuollainen turistikierros antoi. Tällä viihtyi myös lapsukainenkin (9 v.) ja oli oikein innostunut. Äidin rentoutuksen ei siis tarvinnut olla pois laatuajasta lapsen kanssa.
Parin viikon päästä on sitten teatterikäynnin vuoro. Kyseessä ei ole mikään iso teatteri vaan ihan paikallinen produktio. Näitähän löytyy lähes jokaisesta kunnasta ja vaikka produktioon käytetty rahan määrä ei olekaan aivan yhtä iso, niin usein näyttelijöiden innostus korvaa tämän.
Joten joskohan tällä reseptillä saisi myös näitä blogeja syntymään useammin, kun on jotain kerrottavaakin eivätkä ajatukset junnaa arkisen aherruksen ympärillä. Nyt kun aurinkokin paistelee kevään merkiksi, niin energiaa luulisi löytyvän moneen menoon!
Jonna
