Keskiaikaisissa tunnelmissa Tallinnassa
Toiset lähtevät juhannukseksi mökille, mutta meidän perhe suuntasi Tallinnaan. Jotenkin odotin, että Tallinnan juhannuksessa olisi merkkejä Saarenmaan valssin valkeista koivuista, mutta tässä kohtaa petyin. Sinänsä virolainen juhannus oli aikalailla samanlainen kuin suomalainen – suurin osa paikallisasukkaista suuntasi matkansa maalle ja kaupunki oli hiljaisempi kuin normaalisti.
Virossahan juhannusta – jaanipäev – vietetään aina kesäkuun 24. päivä, joten kun lähdimme matkaan juhannusaattoiltana näimme kokkoja jopa kahteen kertaan: ensimmäisen kerran Helsingin rantoja koristamassa ja toistamiseen lauantai-iltana Tallinnan ulkoilmamuseossa hieman kaupungin ulkopuolella. Vaikka ilma oli lauantaipäivänä aivan kamala – vettä satoi kuin aisaa – kirkastui se hieman iltaa kohden ja uskaltauduttiin tuonne kokkoa katsomaan ja myös nauttimaan ohjelmasta, joka oli hyvin perinteistä ja kansanomaista. Hyvin olisi voinut kuvitella olevansa Seurasaaressa Helsingissä.
Sunnuntaina sitten suurin osa kaupoista olikin kiinni eikä sää vieläkään suosinut reissuamme. Joten pyörittyämme vanhassa kaupungissa tovin ja tuhottuamme pari halpaa sateenvarjoa, olimme kuin uitettuja kissoja. Laivan lähtöön oli kuitenkin aikaa reippaasti, joten päätimme tutustua Olde Hansan tarjontaan. Tuo keskiaikainen ravintola lienee suurimmalle osalle Tallinnan kävijöitä tuttu, mutta me emme ole sinne ennen eksyneet.
Heti ovelta hiipi keskiaikainen hämärä vastaan ja meidät otti ystävällisesti vastaan keskiaikaisen kievarin palveluskunta. Ruokalistan tutkimisessa menikin aikansa, kun herkkuja oli jos jonkinlaisia – jokaiseen makuun löytyi jotain sopivaa. Palvelusväki lisäksi ystävällisesti valaisi, että ruokaa saa sitten syödä niin paljon kuin napaan mahtuu, jolloin näin isännän ilmeen kirkastuvan. Suurin pettymys lienee ollut juomatarjoilu – Cokista kun ei saanut, kun eihän sitä keskiajalla ollut tarjolla, joten täytyi tyytyä olueen, viiniin tai veteen. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Tiesittekö muuten, että suurin osa henkilökunnasta kuuluu Olde Hansan kiltaan, jossa koulutetaan eri ammattikuntiin kuuluvia henkilöitä ja että oldehansalaiset ovat jopa tuottaneet oman levyn. Kotiin viemisiksi lähti sitten mukaan Olden makeita paahdettuja manteleita, joista jo yksi pussi kyllä syötiin laivaa odotellessa.
Juhannuksen suhteen ei Tallinnan reissu eronnut hirveästi Helsingissä vietetystä kaupunkijuhannuksesta, mutta ruuhkaa oli vähemmän ja tuo keskiaikainen kokemus kruunasi reissun, vaikka sade sen muuten pilasikin. Tarkoituksena kun oli tutustua Tallinnan eläintarhaan ja käydä ihailemassa Viimsin metsiä, mutta ensi kerralla sitten!