Kreetan härkä
Tänäkin kesänä ovat suomalaiset reissanneet Kreetalle sankoin joukoin. Yhtä monet ovat käyneet tutustumassa Knossokseen ja minolaiseen kulttuuriin. Valitettavasti Knossoksen rauniot eivät tuo esiin tuota kulttuurin monimuotoisuutta ja varsinkaan sen kantavinta voimaa: Minotaurusta. Itseäni on tuo taru viehättänyt kautta aikojen ja jotenkin odotin näkeväni labyrintin, jota papit ylläpitivät ja jonne uhrattiin ruokaa, arvoesineitä ja nuoria tyttöjä. Valitettavasti tämä kohta kreetalaista mytologiaa ohitetaan vain muutamalla sivuhuomautuksella Knossoksessa ja kuitenkin MInotaurus hirviö on inspiroinut useita taiteilijoita, runoilijoita ja kirjailijoita – onpa se päässyt jopa Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläiseen.
Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että Minotaurus oli muinaiskreikkalainen hirviö (puoliksi ihminen, puoliksi härkä) , joka syntyi valkoisen härän ja Kreetan kuningattaren liitosta. Kuningas Minos ei tästä luonnollisestikaan ilahtunut ja telkesi hänet suureen labyrinttiin palatsissaan Knossoksella. Minotaurukselle vietiin uhreja – toisten tarujen mukaan nuoria tyttöjä, toisen tarinan mukaan hirviölle tuli uhrata joka seitsemän vuosi seitsemän nuorta miestä ja seitsemän nuorta naista Ateenasta. Ateenalaiset suostuivat tähän välttääkseen sodan ja niin onnettomat nuoret heitettiin armotta labyrinttiin eksymään ja lopulta päätymään hirviön armoille.
Hirviön tuhoksi koitui tarujen mukaan lopulta Theseus, joka kuului noihin uhrattaviin nuoriin miehiin. Hän ja Minos-kuninkaan tytär Ariadne rakastuivat ja tyttö lupasi auttaa Theseusta. Hän antoi tälle Daidaloksen lankakerän, jonka pään Theseus sitoi labyrintin suulle ja lähti etsimään hirviötä langan keriytyessä ja osoittaessa hänen kulkunsa labyrintissä. Tappoiko Theseus Minotauruksen paljain käsin vaiko miekalla – siitä eivät tarinat ole yhtä mieltä, mutta lopputulema oli kuitenkin, että Minotaurus heitti henkensä ja vapautti Ateenan hirviön ikeestä.
Vaikka Knossoksen raunioista ei tällaista labyrinttiä löydykään (ellei koko palatsia itsessään pidä sellaisena), on pystytty kuitenkin toteamaan, että härät olivat merkittävässä roolissa minolaisessa kulttuurissa ja joidenkin lähteiden mukaan niille jopa uhrattiin ihmisiä. Palatsin seinistä löytyy kuvia häristä ja useissa löydetyissä astioissa on härkäkoriste.
Itse kaipaisin opastettuihin kierroksiin (tai vaikkapa vain kohteissa oleviin opastuksiin) enemmän Minotaurus-tarun kaltaisia elementtejä vuosilukujen, neliöiden ja lukujen sijaan. Uskoisin, että moni kävijä saisi näin enemmän irti käynnistä ja muistaisi muutakin kuin kiviröykkiöt ja armottoman kuumuuden.
Jonna
