Leipää ja sirkushuveja
Milloin viimeksi olet käynyt sirkuksessa? Maassammehan kiertää puolisen tusinaa sirkusta ja sen lisäksi isoilla areenoilla käy isompia kansainvälisiä poppoita ilahduttamassa suomalaisyleisöä. Lisäksi on erilaisia sirkusryhmiä ja –kouluja, joiden puitteissa on sirkusesityksiä. Itse olen viimeiset pari vuotta käynyt tyttäreni kanssa säännöllisesti sirkuksessa ja huomannut, että kyllä esityksestä nauttii varttuneempikin katsoja.
Ulkomailla sitten esitykset ovatkin ihan toista maata kuin täällä kotimaassa. Oman lainsäädäntömme takiahan mm. erilaisten eläinten tuonti Suomeen on haasteellista. Mutta eipä tarvitse kuin körötellä vaikkapa Pietariin, niin jopa löytyy upeaa sirkusta. Pietarin sirkushan on Venäjän vanhin – perustettu vuonna 1877 – ja sitä kutsutaan nykyään Fontankan sirkukseksi.
Omalta osaltamme lähtemättömän vaikutukset tekivät erityisesti leijonat, jotka olivat suuria, komeita ja pelottaviakin, mutta jotka kuitenkin tottelivat ja osasivat monia hienoja temppuja. Kielitaidon puutekaan ei ollut ongelma, koska sirkushan puhuu universaalia kieltään suurimmaksi osaksi. Klovnitkin hauskuuttivat tempuillaan enemmän kuin verbaaliakrobatiikalla, kuten näissä kotoisissa sirkuksissa.
Lapseni mielestä yksi huikeimmista tempuista syntyi trapetsilla, jossa taiteilijat hyppelivät miten tahtoivat korkealla maan yläpuolella. Huomasin, että se mikä itselleni oli ehkä tuttuakin tutumpaa, ei ollut pikkuneidille sitä. Eihän meillä koto-Suomessa pahemmin nähdä trapetsitaiteilijoita kiertämässä, kun teltatkin ovat aika pieniä.
Kaiken kaikkiaan sirkuskokemuksemme Pietarissa oli antoisa ja suosittelisin sitä kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja mikäänhän ei vedä vertoja tuoreen sahanpurun tuoksulle sekoitettuna hattaran aromiin yhdistettynä värikkäisiin sirkusvaloihin illan hämärtyessä.
Koinpa tässä muutan parisen viikkoa sitten toisenkin sirkuselämyksen, kun eräs seminaari pidettiin kokonaan sirkusteltassa. Mikä mahtava idea! Kun koko ohjelmakin oli rakennettu elämyksellisyyden varaan, tuli päivästä unohtumaton kokemus. Totesinkin ystävälleni, että harvemmassa seminaarissa olen viihtynyt näin hyvin!
Rupesin itse sitten jo jatkokehittelemään ideaa. Mikäänhän ei estä vaikkapa pitämästä sirkussynttäreitä! Koko telttaahan ei tarvitse vuokrata vaan ostaa liput etukäteen ja mahdollisesti sopia tarjoiluista lipuilla tms. Hodarien avullahan tulee se leipäosuuskin täytettyä ja makeat muistot saa ainakin hattarasta! Helppoa ja kätevää! Aina negatiivinen puoli tässä on se, että omien syntymäpäivieni aikaan joulukuun lopussa ei yksikään sirkus ole kierroksella. ”Voi änkeröinen!”, sanoisi Pelle Hermanni ja näillä sanoin minäkin päätän tämän ajatelmani!
Jonna
